Viimeistä päivää viedään, kunnes huomena taas koulut ja työt jatkuvat. Lähdimme siis makkaranpaistoretkelle tutulle "näkötornille".  Mukaan lähti Pirkko-mummo ja Ernon sisko perheineen.

Tästä se lähtee.

Aluksi näytti siltä, että makkaranpaistopaikalle olisi helppo mennä auton uria pitkin

Hymy vielä herkässä

Tähän ne auton urat sitten päättyivät ja matkaa oli vielä noin 200-300 metriä jäljellä

Ei muuta kuin umpihankeen vaan....ja 200 metriä umpihangessa tuntuu pitkältä matkalta

Hikinen tarpomisurakka takana.....porukka on ihan "kuollutta"

Tulet kehiin ja makkaraa paistamaan

Hyvä notski saatiin aikaiseksi...kannoimmehan kaksi muovipussillista kuivia puita umpihangessa mukanamme

Pikku Vivian

Ernon luontokuva männystä

Koirat odottavat koska saisivat nuotiomakkaraa

Tarsani

Jane

Apina

Ihanat makkarat tirisemässä hiilloksessa

Viveca makkaraa syömässä ja apupoika Speedy odottamassa, joskos pieni palanen sattuisi hänenkin suuhunsa tipahtaa

Makkara ja mehu maistuu.....

.....myös mummolle

Jane on keikahtanut puussa väärin päin

No niin saivathan koiratkin omat makkaransa. Muut ehtivätkin omansa syömään ennen kuin ehdittiin kissaa sanoa. Ainoastaan Mimmi osaa nauttia ateriastaan.

Tatu puusuojan katolla nauttimassa kuumaa kaakaota

Speedyn anova ilme "saisinko vielä yhden makkaran"

Sitten lähdimmekin käymään näkötornilla

Vivecalla ja Vivianilla kuljetus pelasi

Mummo ja Pipa hännän huippuina

Tässä menee kärki

Näkötornin rappuset ja Hulda

Hulppeet talvinäkymät

Iina löysi oivan piilon tornin penkinalta

Tatu laskee mäkeä

Ja taas mennään ylös

Huipulla juotiin jälkkäri kahvit ja syötiin donitsit. Speedy tutkii mahtoiko reppuun jäädä yhtään makkaraa

Mummo jakaa viimeisen donitsin tasapuolisesti kaikille koiruuksille

Kyllä Suomalainen maito maistuu hyvälle  

Sitten olikin aika tulla jälleen alas

Iina laskemassa rappuja alas

Kantojuhdat asemiin ja menoksi

Speedy ja Mimmi näyttää tietä

Taustalla puiden lomassa näkyy hivenen näkötornia

Matkan varrelta kuvattua

Speedy

Hotelli helpostus

Paakkujen poisto käynnissä

Kaikki hyvä loppuu aikanaa. Makkarapaikalle rämmityämme huomasimme, että järven jäällä menee aurattu lumitie. Päätimme siis päästä paluumatkalla helpolla ja kävelimme sitä pitkin takaisin autolle.

Autolle päästyämme, jouduimme vielä työntämään Transiittia, koska se oli juuttunut lumeen. Siinä menikin sitten ne loput voiman rippeet mitä jäljellä oli.

Speedy lepäilee nietosten keskellä kotona

Pieni Huldakin on ihan väsy

Samoin kuin Zola ja Mimmi

Näihin kuviin näihin tunnelmiin